Mieli tyhjä ja sydän täynnä
Moikka!
Joulukuussa järjestettiin vuoden viimeinen retriitti ja ensimmäistä kertaa tällä erityisellä intentiolla.
Nimittäin teema oli “Vapaudu Uupumuksen Taakasta” ja intentio oli rauhassa laskeutua aiheen äärelle ja tunnustella miksi kukin on polullaan uupunut… oikeasti?
Syyt kun ovat usein paljon syvempiä kuin pelkästään ylikuormitus ja liian kova tahti.
Tein retriitistä myös lyhyen videon Instagramiin ja voit katsoa sen tästä.
Tämä oli vuoden viides ja viimeinen retriitti. Tuntui todella hyvältä päättää vuosi ja olen todella iloinen, että jokainen retriitti näki päivänvalon koska elämme aikoja joka ei retriittien järjestämisen kannalta ole kenties se otollisin.
Tuntui heti alkupiiristä lähtien, että juuri oikeat ihmiset olivat löytäneet tälläkin kertaa retriitille mukaan. Jaettiin rauhassa missä kukin meni jonka jälkeen annettiin kokemuksen kuljettaa juuri sinne minne se kunkin osalla oli tarkoitettu.
Kokemus oli kaunis, syvä, pysäyttävä, herkkä, autenttinen, rehellinen, iso, liikuttava, ajaton, sanaton, voimaannuttava ja vapauttava.
Nuo sanat nousevat tässä hetkessä pintaan kun tunnustelen viikonloppua.
Sitä on todella vaikea pukea sanoiksi millaisia kokemuksia nämä retriitit ovat. Ne ovat on niin paljon enemmän kuin viikonlopun voimaannuttava retriitti. Mikään kuva tai video ei pysty välittämään sitä länsäoloa ja pysähtymistä mitä pääsimme yhdessä kokemaan.
Ittellä se palaa loppujen lopuksi takaisin sanaan YHTEYS…
Me hyvin usein kadotamme yhteyden kokemuksen ja tunteen, joka meissä kaikissa on ilman mitään taikatemppuja.
Se yhteys itseen ja elämään on meissä kaikissa ihan tehdasasetuksena.
Kadotamme sen koska elämä “vaatii” meiltä niin paljon eikä aikaa oman yhteyden ylläpitämiseen (mukamas) jää riittävästi.
Elämä vie mennessään ja unohdamme yhteyden.
Tarvitseeko sen oikeasti olla niin?
Voimmeko muokata elämäiämme niin, että koemme merkitystä ja yhteyttä riippumatta ulkoisista seikoista?
Voisiko oman yhteyden luominen ja ylläpito olla itselle prioriteetti ja sellainen asia mitä emme enää laiminlyö?
Muinainen teknologia voimaannuttavana tekijänä
Tälläkin retriitillä laskeuduttiin itsemme äärelle käyttäen hyväksi Kriya yogan muinaista teknologiaa. Se kohtaa käyttäjänsä juuri siinä pisteessä missä hän on ja se tarkoittaakin toimintaa joka johtaa sisäiseen evoluutioon.
On aina ilo todistaa kuina kriya harjoitukset ja meditaatio tekee syviä muutoksia osallistujissa ja vielä näin lyhyessä ajasssa.
Sitä voisi ajatella (etenkin kun se mieli on puristuksessa) että ei sitä nyt viikonlopussa mitään ihmeellistä ehdi tapahtumaan, mutta sitten kun ihminen on valmis.. Ja hän antautuu ja lopettaa vastaan pyristelyn niin muutokset virtaavat hyvnkin nopeasti.
Kyse on enemmänkin siitä, että olemme valmiita antautumaan sille ja lopetamme sen jatkuvan tarpeen kontrolloida jokaista hetkeä.
Kaikki pysyvä muutos syntyy antautumisen ja tämän hetken totaalisen hyväksymisen kautta.
Tämä viikonloppu oli jälleen vahvistus siitä, että kaikki on mahdollista ja itseasiassa myös se meidän sisäinen maailma pystyy mukautumaan lyhyessäkin ajassa huomattavasti.
Ja ihminen pystyy löytämään sen yhteyden itseensä takaisin jopa yhden viikonlopun aikana. Tämä on jokaisella retriitillä ollut niin kaunista todistaa.
Ulkoisessa maailmassa meidän asiat eivät viikonlopun aikana juurikaan ehdi muuttumaan, mutta tiedätkö mikä pystyy muuttumaan ja paljon?
Se miten me suhtaudumme tähän hetkeen… Se mistä paikasta elämme… Se minkälaista tarinaa (itsestämme) kerromme itsellemme.
Moni on aika ankara itseään kohtaan. Olen tämän huomannut senkin kautta kun tulin tietoiseksi siitä kuinka ankar olin itselleni vuosia. Ja miksi se oli yksi syy miksi paloin niin pahasti loppuun.
Retriitti toteutettiin Hub Feenixissä Karjaalla. Todella kaunis ympäristö tällaiselle syvälle kohtaamiselle. Sen huomasi nopeasti myös ryhmän sisällä kuinka kiireet ja muu maailma alkoi jäämään sivuun syvemmän kokemuksen tieltä.
Huomasin, että olin retriitin jälkeen aika väsynyt, mutta samaan aikaan jotenkin täysi. Ikään kuin mieli oli tyhjä ja sydän täynnä. Siinä tilassa oli mukava viettää aikaa...
Kiitos kaikille osallistujille kunniasta ja ilosta, että sain kannatella teitä matkan ajan. Olihan reissu…
Tämä myös vahvisti entisestään omaa suuntaa ja kuinka se kutsuu minua luomaan, jakamaan ja olemaan.
Ja haluan myös kiittää kaikkia tänä vuonna retriiteille osallistuneita ihania ihmisiä. On vietetty niin syviä ja kauniita kokemuksia. Alla muutama kuva vuoden varrelta retriiteiltä.
Ensi vuotta odotellessa..
Kiinnostaako seuraava retriitti?
Vuoden 2025 ensimmäinen retriitti järjestetään joko 21-23.2 TAI 28.2-1.3 ja paikkana tulee olemaan Elontulen kurssikeskus Karjalohjalla.
Intentio tuolla retriitillä ei ole sama “Ex-uupuja identiteetistä” vapautuminen kuten yllä, mutta ehdottomasti saat tulla mukaan mikäli painit tuon teeman kanssa.
Tulevan retriitin intentio on tuoda syvää pysähtymistä ja voimaantumista jokaiselle osallistujalle. Ja taas kerran sitä kokemusta yhteydestä.
Retriitin ilmoittautumiset avataan viimeistään alkuvuodesta ja tiedotan tästä ensimmäisenä uutiskirjeen muodossa.
Jos haluat varmistaa paikkasi niin tilaa uutiskirje ja ilmoittaudu kun saat siitä infot.
Terkuin,
Tomi Kokko
PS: Mikäli tuo “vapaudu uupumuksen taakasta” teema on sinussa elossa niin järjestän sen teeman alla netin kautta tapahtuvan ryhmän, joka alkaa tammikuussa 2025. Tästäkin laitan uutiskirjettä tulemaan kun sen aika on.
