Kuka olen kun työminä riisutaan pois?
Jos päästän irti kaikesta tästä mitä olen rakentanut niin eihän minusta jää mitään jäljelle?
Miten pelottava tämä ajatus olikaan…
Kunnes tyhjyydestä tulikin vapauttavin juttu ikinä!
Esittelyni
Moi, olen Tomi Kokko, seikkailija ja Kriya Yogan “matkaopas”.
Minulta kysytään usein tänä päivänä, että kuka olen? Tai pyydetään esittelemään itseni esimerkiksi podcast vierailuissa.
Tuntuu, että en edelleen osaa sanoittaa tämän hetkistä tilaani saati sitten identiteettiäni.
Kuljin vuosia todella päämäärätietoisesti aina tietäen kuka olin, mitä halusin ja mihin suuntaan olin menossa.
Tässä ei ollut mitään pahaa. Se oli tärkeä vaihe polullani ja olen kiitollinen siitä kaikesta.
Nyt elän elämääni vain hieman erilaisesta paikasta.
Annas kun hieman syvennän tarinaani…
Kuljin pitkän ja kivisen polun puristuksesta rauhaan. Monta Burn-outtia, masennusta, ahdistusta ja kadotin elämän ilon… Vaikka paperilla olin saanut kaiken mitä halusinkin.
Jälkeenpäin pystyn olemaan tästä kaikesta kiitollinen, sillä ilman kipua ja jatkuvaa kärsimystä olisin jatkanut samaan ulkoisiin menestyksiin ja asioihin kiinnittyvällä ohjelmoinnilla hamaan tappiin asti.
Kuljin vanhan polun päähän asti ja oli saavutus mikä tahansa, loppujen lopuksi se tunne mikä seurasi ei ollutkaan onnellisuus ja ilo vaan tyhjyys. En uskaltanut päästää irti, koska pelkäsin liikaa mitä muut ajattelevat. Koin valtavaa häpeää ja koin “epäonnistuneeni” elämässä.
Miten minulle voi käydä näin?
Pyrin täyttämään tätä tunnetta kaikilla mahdollisilla keinoilla kunnes vihdoinkin (syvän kärsimyksen saattelemana) uskalsin pysähtyä. Se oli paras päätös ikinä!
Elämä kuljetti minut kauniille syvän joogan (Kriya Yoga) polulle jonka myötä hiilaantuminen pääsi alkamaan. Löysin itselleni opettajan ja opin elämään uudesta paikasta käsin. Muodostin ensimmäistä kertaa syvän yhteyden itseni kanssa.
Vietin aikaa myös Intiassa, jossa tein opettajakoulutuksen Kriya Yogan pariin sen alkuperäisillä lähteillä Himalajan juurilla.
Tänä päivänä koen elämässäni syvää rauhaa ja iloa ja vihdoinkin niin, että ne kumpuavat sisältä päin eivätkä ole riippuvaisia ulkoisista asioista.
Olen edelleen vain ja ainoastaan matkalla ja tietenkin koen edelleen myös haastavia hetkiä ja tunteita. Ne ovat osa ihmisyyttä.
On suuri ilo ja kunnia jakaa tilaa ihmisten kanssa jotka ovat myös rohkeasti matkalla ja jotka haluavat löytää sen sisältä päin kumpuavan ilon, valon ja rauhan.
Mikäli yhteinen matka kutsuu ja koet, että voin tuoda polullesi jotain lisäarvoa näiden oppien ja kokemuksieni kautta niin ole rohkeasti yhteydessä.
Haluan jakaa sinulle erään kirjoituksistani hiilantumis-prosessini keskeltä.
Nimesin sen kysymyksellä: Yritinkö vain kasvaa vääräksi puuksi?
Hengitä muutaman kerran syvään sisään ja ulos ennen kuin luet tämän…
“Kärsin pitkään ja usein mietin päättyykö tämä koskaan? Onko loppuelämäni vain kipua vai koittaako valon aika vielä?
Miksi minut on pudotettu tänne kuoppaan?
Nyt puolitoista vuotta myöhemmin ymmärrän, ettei minua oltu pudotettu mihinkään vaan istutettu uuteen maaperään.
Kuinka siemen osaa kasvaa oikeaksi puuksi? Entä jos kuusi haluaakin kasvaa koivuksi? Ehkä minäkin yritin taistella luonnonlakeja vastaan ja kasvaa väkisin vääräksi puuksi?
Kasvat siksi puuksi joksi sinut on jossain syvemmissä kosmisissa kirjoissa tarkoitettu kasvavan. Kun antaudut kasvuprosessille etkä taistele luonnonlakeja vastaan, alat tuntemaan kannattelun kasvun keskellä. Otat vastaan valoa, vettä, ympäristöä ja työnnät juuresi yhä syvemmälle maaperään.
Sen sijaan jos pyristelet luonnonlakeja vastaan ja pyrit väkisin kasvamaan omaan suuntaan, tulee matkastasi kivulias ja raskas.
Loppujen lopuksi, sinut ohjataan ja kannatellaan oikeaksi puuksi. Jos alat kasvamaan väärään suuntaan niin luonto kyllä pitää huolen, että sinut pysäytetään. Jotain tulee tapahtumaan joka päättää väärän suunnan ja palauttaa sinut linjaan itsesi kanssa.
Luota syvästi, myös silloin kun et enää haluaisi luottaa. Luota silloinkin kun sinulta riisutaan kaikki pois. Luota etenkin silloin kuin olet tyhjän päällä. Luonto yksinkertaisesti istuttaa sinua uuteen maaperään…
Luonto jatkaa sinunkin kannattelua. Mitä enemmän luotat siihen, sitä enemmän ihmeitä alkaa ilmestymään polullesi.”